Toscana Jennin silmin

Toscanan auringosta ovat varmaan kaikki kuulleet jossain vaiheessa. Leppoisaa italialaista tunnelmaa, viinitarhoja joka puolella ja auringonpaistetta. Meidän perhe matkasi kesäkuun alussa Toscanaan ystäväperheen kanssa, matkassa oli neljä aikuista, kaksi lähes neljävuotiasta ja kaksi yksivuotiasta. Kesäkuu ei ole paikallisten lomasesonkia, joten saimme vuokrattua villan hieman edullisemmin ja vuokraus onnistui keskeltä viikkoa. Lentojen sijoittaminen muualle kuin viikonloppuun toi mukavan säästön ja ehkäpä hieman lisäbudjettia itse Italiassa lomailuun.

Lentomme lähti aikaisin aamulla Helsingistä, joka tarkoitti yöllistä lähtöä kotoa. Mietimme myös lentokenttähotellia, mutta totesimme ettei 1,5h enemmän unta ollut kuitenkaan parinsadan euron arvoista. Ja lapset kuitenkin nukkuisivat ajomatkan. Aamulento toi tavallaan päivän lisäaikaa lomailuun, jo ensimmäinen päivä olisi ”täysi päivä” kohteessa. Lento Helsingistä Roomaan kesti noin 3,5h, joka näin lasten kanssa (ja lentopelkoisena) matkustaessa on mukavan lyhyt.

Rooman lentokentältä nappasimme auton allemme, joka oli vuokrattu jo Suomesta käsin. Toki vuokrauspisteellä piti silti hoitaa kaikki paperihommat. Päädyimme yhden tila-auton vuokraamiseen, jolloin lapsille olisi toisistaan seuraa matkatessa autolla. Hyvin mahduttiin Opelin pakettiautoon kuuden matkalaukun, kaksien matkarattaiden ja käsimatkatavaroiden kanssa.

“Lasten kanssa oma villa oli ehdottomasti hyvä ratkaisu.”

Villalla meitä odotti juuri sellainen vanha italialainen rouva kuin voitte kuvitella. Eikä tietenkään sanaakaan englantia. Vaikkakin tällä kolmannella Italian reissulla jotain jo ymmärtääkin (Prego!) ja elekieli kertoo paljon, oli jonkinlaista kielimuuria havaittavissa. Rouvalla oli apunaan nuorempi nainen, joka hallitsi nykytekniikan, joten hän jutteli meille Google –kääntäjän kanssa. Jahka tämä virallinen puoli saatiin hoidettua, tavarat kannettua villaan, oli loma todellisesti alkanut.

Lasten kanssa oma villa oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Lapset pystyivät ulkoilemaan melko rauhassa ja oli omaa pihaa, jossa temmeltää. Omalla uima-altaalla ei tarvinnut kukonlaulun aikaan varailla aurinkotuoleja tai murehtia muista altaan käyttäjistä. Ja altaalla tuli vietettyä aikaa melko paljon!

Suinkaan emme viettäneet koko lomaamme villassamme, vaan teimme retkiä lähialueelle. Siennan kaupunki oli aivan ihastuttava pikkukujineen ja me aikuiset olisimme täällä viettäneet pidemmänkin tovin! Ajomatka villaltamme oli noin 40 minuuttia ja ilmastoidussa autossa se meni melkoisen leppoisasti. Vaikkakin välillä meno äityi takapenkillä leikki-ikäisten keksittyä jotain kinastelun aihetta. Siennasta jatkoimme päiväunia vasten Pisaan, koska ajomatka oli suhteellisen siedettävä. Pisasta löytyikin kaikkea perinteisesti turismiin kuuluvaa, kaupustelijoita, pikkukojuja matkamuistoineen, japanilaisia varjoineen ja niin edelleen. Tungosta paikalla ei kuitenkaan ollut, joten pääsimme mukavasti kulkemaan Pisan ympäristössä. Itse torniin emme alkaneet jonottamaan, meille riitti ihailu sen juurelta. Ja kyllähän se vaikuttava näky oli. Suosittelen lämpimästi! Pisan ympäristöstä löytyy myös mukavasti pieniä ruokailupaikkoja.

Omasta villasta huolimatta halusimme syödä myöskin ravintolassa, kukapa ei haluaisi ulkomailla ollessaan. Ilta-aikaan ravintolat aukesivat aikaisintaan seitsemältä, joka on hieman myöhäinen ajankohta meidän päivärytmissämme. Reilun välipalan ja päiväunien pienoisen venyttämisen voimalla olimme kolkuttelemassa ravintolan oven takana heti sen auetessa. Ja rauhassa saatiin syödä, ainoina asiakkaina. Yhtenä iltana kokki tuli villallemme valmistamaan illallisen, ravintolaruokaa kotona.

Matkalla Jennillä oli mukanaan LuKLabelin passikotelo sininen tähtisumu

Toscanan aurinko antoi meille parastaan. Sadepilviä ei näkynyt yhtään ja lämpötila oli päivittäin kolmenkymmenen tienoilla. Voisimmekin mainostaa Italiaa lähes takuuvarmana aurinkokohteena näiden kolmen matkamme jälkeen. Toukokuun alussa Venetsiassa, elokuun lopussa Garda-järvellä ja nyt kesäkuun alussa Toscanassa.

Tarinan kirjoittajana:

LuKLabel Design Teamista tuttu Jenni Y, joka kirjoittaa myös omaa blogiaan Rouva Y

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *